Luonto lähellä.

Wow.
Aika huikeeta. Kävin eilen pikaisesti blogissa pyörähtämässä ja katsoin kävijälaskuria, 200! Ja blogi oli alle 24 tuntia vanha vasta. :) Aika kivalta tuntui. Jatkakaa samaan malliin!

Lola. Mamman pieni rakas (noojoooo, 25kg on pieni.)
Mieheni ja minun lisäksi meillä asuu myös nelijalkainen ystävä. Tulinen amerikanbulldogginarttu. On aika tapaus. Ikää meidän Lolalla on 11kk (muutama päivä siihen enää) ja ekoja juoksuja odotellaan. Toissailtana hyöri hormonipäissää ja päätti sitte vallan nylkyttää mun peiton, ja lakanan siinä samalla, aivan märäksi. Saapa nähdä kuinka rankkarasti niistä juoksuista tuleekaan, niinkuin noin meidän kantilta. :D

Mulla on jonku verran lasipurkkeja ja kulhoja ymym, oon ihan hullaantunu niihin. Sisustukseen ja askarteluun erittäin mainioita! Eilen aattelin sitte, että koristeita niihin olisi kiva saada ja ilmaiseksi vieläpä. Lähdettiin Lolan kanssa metsään. Pitkästä aikaa.

Löytyihän sieltä materiaaleja jonkuverran ja nyt vaan kuivatellaan. Pihlajanmarjoja oli onneksi puissa vielä paljonkin, oli vaan aika ruttusia ja mätiä osa. Nappasin silti tertut matkaan ja aattelin, että kun huonot nyppii pois ja laittaa loput asetelmiin/kulhoihin, niin ei niistä niin huomaa onko kuinka ruttusia. Kauempaahan niitä katsellaan. Komeita mustikanvarpuja noukin muutaman matkaani, ne saavat hieman väriä pintaansa kuivuttuaan. Olin napannut matkaani muovikassin, käpyjä valtaosin lähdettiin etsimään (ne jäi mettää, oli vääränlaisia), ja onneksi otin. Siellä metsänsiimeksessä huomasin, että joku/jokin oli myllännyt jäkälät irti maasta. Keräsin aarteet talteen.
Luonnontuotteiden keräys on jokamiehenoikeutta paitsi SAMMALTA JA JÄKÄLÄÄ KERÄTESSÄ TARVITAAN MAANOMISTAJAN LUPA! :)

Oli antoisaa käydä tutkimassa tuota meidän lähimetsää, vaikkakin käveltiin ihan päinvastaseen suuntaan kuin olin kuvitellut. Onneksi eksymään ei pääse. Metsä on pieni ja siellä oli talojaki semmosissa paikoissa, että ihmettelin miten niihin päästään autolla. Myös Kouvolaan menevä erittäin vilkasliikenteinen tie sijaitsee aivan vieressä, autojen kohina kuuluu selvästi.
Muutamia ihmetyksenaiheita kyllä tuli metsässä, nuo talot juurikin ja ensimmäinen melkeinpä heti meidän noustua metsään, tosta meidän tieltä poikettiin kalliota pitkin. Tämmönen hökkeli oli vastassa. Hökkelin nurkilla vanha hylätty talo.

 Oli vähän semmonen creepy. :D


















Nyt lähden suunnittelemaan joulukortteja ja valmistelemaan isänpäiväkorttia. Lahja on hankittuna jo, en malta odottaa, että saadaan antaa isille se!

Joulukortti-ideoita puskee välillä ihan vallan, mutta ne ideat katoaa kun istuu pöydän ääreen ja ottaa materiaalit esille. Tässä ainakin yksi malli :

Korttiin käytetty Big Shot-leikkuria, teippiä ja leimailua. Katsotaan mitä saadaan syntymään.

xoxo, Jane.. 

ps, katsotaan josko illalla saataisiin toinen postaus.