Kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä.

Howdy!

Ideoita joulukorteille syntyi taas, päässäni. Pääsin pöydän ääreen ja totaalinen blackout taas. 

Mistä aloittaisin? 

Mitä tarvikkeita tarvitsen? 

Leimaanko? 

Leikkaanko ja liimaanko? 

Minkä värinen? 

Minkä kokoinen? 

Kun katsoo muiden kortteja, oon  kateudesta vihreä. Okei, en vielä ole ihan suunnattomia määriä tehnyt kortteja ja askarteluni on lähinnä semmosta tutustumista, jos sen niin voi sanoa. En ole vielä kertaakaan tehnyt kahta samannäköistä korttia. Kaikki aina erilaisia, kun pitää kokeilla. Ja kokeiluhan on hyvästä, eikö...? :) Oon vähän semmonen hetimullekaikkinyt-tyyppi. Tuossa yhtenä päivänä havahduin, kirotessani osaamattomuuttani, että mikä hiton kiire tässä on?! Mihin oikein tähtään, onko mulla joku deadline? Tajusin siinä, että vaikka oon pistäny tuhottomasti rahaa palamaan tarvikkeisiin, ni miksi en voisi harjoitella, ja joskus kun oon hyvä siinä mitä olen harjoitellut, voin mahdollisesti tienata osaamisellani.. Tahtoisin sen vaan tapahtuvan nyt, heti. Tollo. Miä ihan oikeesti voin istua alas ja harjoitella ja leimata vaikka sitä samaa kuvaa sata kertaa ja eriväreillä ja eri paperi-/kartonkivaihtoehdoille. Okei, en mielelläni käyttäisi tarvikkeita "hukkaan". Lähinnä kaikkeen hahmottelluun käytän valkoista tulostuspaperia, huokeemman hintasta, mutta eihän sillä se lopputulos ole sama kuin toivoisit.

Sain yhden joulukortin tehtyä.. :D (mulla saattaa helpostikin mennä tunti yhteen korttiin, ku haaveilen ja mittailen ja leikkaan ja taas suunnittelen, tähän ei mennyt niin kauan XD.. )

Vanhasta kirjan sivusta taittelin enkelin. Uusi kumileimasimeni (Suuri Suomalainen kirjakauppa 3,50/ainaki neljää erilaista mallia. Hyvä ja napakka, väri olisi voinut hieman paremmin levitä kartongille. Vähän jäi vaisuksi vaikka levitin mustetta joka kohtaan. Vaikkakin toi on kiva myös noin haaleampana. 

Leimasin punaiselle korttipohjalle kuvioita, luoden taustan enkelille. Sain vasta viikko sitten tietää, että on tollasta hienoo leimasinten pesunestettä, pakkohan se oli ostaa heti. Aikaisemmin pessyt vain vedellä ja jos silläkään. (Leimasimeni, antakaa anteeksi, en ole pitänyt teistä tarpeeksi hyvää huolta, olette kumminkin uskollisesti elossa vielä. ;) )

Pesuneste on erittäin helppokäyttöinen. Tossa  kärjessä on tommoinen "karva" mitä sitten hierotaan tohon leimasimen pintaan, ja pyyhitään vaikkapa tuollaisella räsypyyhkeellä (kaapin huonoin joutui nyt uhrautumaa askartelulle). Leimasimen voi myös huuhdella varovasti veden alla. Tai jos omistaa sen semmoisen askarteluliikkeissä myytävän puhdistustyynyn, niin sillä tietenkin.

Leimasimessa niin paljon pieniä kolosia, ettei kaikki valkoinen muste lähtenyt pesussa pois, Mutta ei haitannu, ei tarttunut väriä kultaiseen. Kultaisella leimasin summanmutikassa valkoisten päälle/limittäin.

Lopuksi liimasin enkelin kuumaliimalla (oli nopein ratkaisu ku pistooli oli kuumana ja pysyypähän ainaki. :D) kiinni korttipohjaan ja liimasin tarrat.
Helposti ja nopeasti, yksinkertainen ja ihan menettelevä ja omaa silmää miellyttävä kortti valmiina. :)

Älkää antako kuvien laadun ja sotkuisen askartelualustan häiritä. Tarvitsen askarteluhuoneeseeni lisää valaistusta. JA VERHOT! Pelkään pimeää, ja on inhottavaa tuijottaa pimeää ikkunaa, ja se ei ole ratkaisu että istuisi selkä ikkunaan päin..

Jane, esikoulutason askartelija ottaa tehtäväkseen tulla paremmaksi askartelijaksi. Kärsivällisyyttä löytyy, mutta tavallaan taas ei. Voin pipertää huoneessani  askarrellen, vaikka kuinka monta tuntia, mutta silti se hetimullekaikkinyt-kärsivällisyys on hieman opetteluasteella. Minulle toistaiseksi riittää, että itse pidän töistäni ja arvostan niitä. :) Ja nautin tekemisestä. Päivä kerrallaan, hitaasti mutta varmasti eteenpäin. :) Julkaisen näitä vaikkapa vertailukohteina itselleni täällä..

Millaisia joulukortteja olette suunnitelleet tekevänne? Tai olette jo tehneet? Millä tekniikoilla ja materiaaleilla askartelette? Keille kaikille lähetätte kortteja jouluisin? :)

Käykää ihmeessä postauksen alapuolella kommentoimassa ja vastailemassa kysymyksiin. Näin saadaan hienoja uusia ideoita ja kokemuksia.. :)

xoxo, Jane..

ps. Seuraavaa postausta suunnitellessa. ;) 

Luonto lähellä.

Wow.
Aika huikeeta. Kävin eilen pikaisesti blogissa pyörähtämässä ja katsoin kävijälaskuria, 200! Ja blogi oli alle 24 tuntia vanha vasta. :) Aika kivalta tuntui. Jatkakaa samaan malliin!

Lola. Mamman pieni rakas (noojoooo, 25kg on pieni.)
Mieheni ja minun lisäksi meillä asuu myös nelijalkainen ystävä. Tulinen amerikanbulldogginarttu. On aika tapaus. Ikää meidän Lolalla on 11kk (muutama päivä siihen enää) ja ekoja juoksuja odotellaan. Toissailtana hyöri hormonipäissää ja päätti sitte vallan nylkyttää mun peiton, ja lakanan siinä samalla, aivan märäksi. Saapa nähdä kuinka rankkarasti niistä juoksuista tuleekaan, niinkuin noin meidän kantilta. :D

Mulla on jonku verran lasipurkkeja ja kulhoja ymym, oon ihan hullaantunu niihin. Sisustukseen ja askarteluun erittäin mainioita! Eilen aattelin sitte, että koristeita niihin olisi kiva saada ja ilmaiseksi vieläpä. Lähdettiin Lolan kanssa metsään. Pitkästä aikaa.

Löytyihän sieltä materiaaleja jonkuverran ja nyt vaan kuivatellaan. Pihlajanmarjoja oli onneksi puissa vielä paljonkin, oli vaan aika ruttusia ja mätiä osa. Nappasin silti tertut matkaan ja aattelin, että kun huonot nyppii pois ja laittaa loput asetelmiin/kulhoihin, niin ei niistä niin huomaa onko kuinka ruttusia. Kauempaahan niitä katsellaan. Komeita mustikanvarpuja noukin muutaman matkaani, ne saavat hieman väriä pintaansa kuivuttuaan. Olin napannut matkaani muovikassin, käpyjä valtaosin lähdettiin etsimään (ne jäi mettää, oli vääränlaisia), ja onneksi otin. Siellä metsänsiimeksessä huomasin, että joku/jokin oli myllännyt jäkälät irti maasta. Keräsin aarteet talteen.
Luonnontuotteiden keräys on jokamiehenoikeutta paitsi SAMMALTA JA JÄKÄLÄÄ KERÄTESSÄ TARVITAAN MAANOMISTAJAN LUPA! :)

Oli antoisaa käydä tutkimassa tuota meidän lähimetsää, vaikkakin käveltiin ihan päinvastaseen suuntaan kuin olin kuvitellut. Onneksi eksymään ei pääse. Metsä on pieni ja siellä oli talojaki semmosissa paikoissa, että ihmettelin miten niihin päästään autolla. Myös Kouvolaan menevä erittäin vilkasliikenteinen tie sijaitsee aivan vieressä, autojen kohina kuuluu selvästi.
Muutamia ihmetyksenaiheita kyllä tuli metsässä, nuo talot juurikin ja ensimmäinen melkeinpä heti meidän noustua metsään, tosta meidän tieltä poikettiin kalliota pitkin. Tämmönen hökkeli oli vastassa. Hökkelin nurkilla vanha hylätty talo.

 Oli vähän semmonen creepy. :D


















Nyt lähden suunnittelemaan joulukortteja ja valmistelemaan isänpäiväkorttia. Lahja on hankittuna jo, en malta odottaa, että saadaan antaa isille se!

Joulukortti-ideoita puskee välillä ihan vallan, mutta ne ideat katoaa kun istuu pöydän ääreen ja ottaa materiaalit esille. Tässä ainakin yksi malli :

Korttiin käytetty Big Shot-leikkuria, teippiä ja leimailua. Katsotaan mitä saadaan syntymään.

xoxo, Jane.. 

ps, katsotaan josko illalla saataisiin toinen postaus.

UUSI ALKU!

Hei rakkaat.

Tässä tämä nyt on. Uusi blogini. Nimi pysyi samana, osoite vain vaihtui. Sisältö tulee olemaan hyvinkin samankaltainen kuin edellisen blogini. Sitä pääsee lukemään tästä. En aio vanhaa blogia päivitellä.
Blogilla on myös Facebook-sivut. Säilytin ne ennallaan noin muuten, muutin linkin tähän blogiin ja ulkoasua vaihtelin. Tätä klikkaamalla olette kovaa vauhtia siellä. ;)
"Uusi" elämä, uusi blogi.

Tämä blogi kertoo uudesta kodistamme, sen projekteista tekstein ja kuvin. Puoli vuotta sitten ostettiin talo ja täällä hommaa riittää! Asuinneliöitä on lämpöisenä n. 170 ja tonttia lähes hehtaari peltojen kanssa.
Blogissa kerron ja näytän harrastuksestani, askartelusta. Aloittelijatasoa, mutta mukavaa ja rentouttavaa ajanvietettä itselleni.
Olen myös alkanut kiinnostua sisustuksesta. Täys amatööri sen suhteen, mutta eikös jokaisella ole oma näkemyksensä ja oma tyylinsä sisustaa... :)

Toivon paljon lukijoita postauksilleni ja rakentavia kommentteja, sekä ehdotuksia. Aiheita, kysymyksiä. Kuhan kommentoitte! :)

Jään odottelemaan ideoitanne ja samalla vähän viilaaman tätä kivemmaksi.. :)

Kiip in tats.

xoxo, Jane.